Cecelia Ahern, Irlannin lahja maailmalle, on noin kolmikymppinen kirjailija, jonka varmasti tunnetuin kirja on P.S Rakastan sinua. Nyt kuitenkin enemmän Cecelian kuudennesta, vuonna 2009 suomeksi julkastusta romaanista Lahja ja neljännestä, 2008 suomeksi ilmestyneestä romaanista Ihmemaa.
Lahjassa päähenkilönä on mies nimeltä Lou. Lou elää minuuttiaikataulun mukaan ja ulkopuolisen silmiin Loun elämä vaikuttaa täydelliseltä. Vaimo, lapset, hyvä työ. Mitä muuta vois toivoa? Yks päivä töihin menessä Lou törmää kadulla yhteen kerjäläismieheen, Gabeen. Lou päättää auttaa Gabea ja hommaa hänelle työpaikan samasta firmasta jossa Lou itse on töissä. Gabessa on kuitenkin jotain erikoista ja minne tahansa Lou meneekin, aina Gabe päätyy samaan paikkaan. Lahja on tarina siitä miten Lou oppii arvostamaan kaikkia niitä asioita, jotka hänellä on.
Tykkäsin tästä kirjasta paljon. Se oli sekä hauska että surullinen. Se sai kerrankin ajatellemaan sitä mitä jo omistaa, ei sitä mitä tahtois. Ahern on älyttömän hyvä kirjottamaan ja takakannen luettua ei kyllä olis voinu kuvitellakaan mitä kaikkea noissa 372 sivussa tapahtuu. Tätä lukiessa ei tullu sellasta "en voi lopettaa lukemista" tunnetta, mutta ei tää silti tylsä ollut. Tää oli enemmänkin semmonen kirja joka laitto miettimään lukiessa ja vielä pitkään sen jälkeen ku viimiset sivut oli itku kurkussa luettu. Hyvä, todella hyvä kirja. Lukekaa!
Sitten Ihmemaa. Siinä on päähenkilönä nuori nainen nimeltään Sandy. Kun Sandy on kymmenen vuotias, hänen luokkakaverinsa Jenny-May katoaa. Vaikka Jenny-May ei ollut Sandyn kaveri, itseasiassa Jenny-May kiusasi Sandyä, Sandyt valtaa pakottava tunne löytää Jenny-May. Eikä vaan Jenny-May vaan kaikki muukin kadonnut. Jos esimerkiksi Sandyn sukista vain toineen tulee pesun jälkeen takaisin ja toinen menee hukkaa, Sandy käy koko talon läpi. Sandy ei voi ymmärtää että miten joku/jokin voi mennä hukkaan sillä tavalla. Eihän esineet voi lakata olemasta yhtäkkiä. Kakskymppisenä Sandy perustaa oman etsivätoimiston. Erästä miestä etsiessään Sandy katoaa itsekin. Hän päätyy paikkaan jonne kaikki kadonneet asiat päätyvät. Ensimmäistä kertaa elämässä Sandy haluaisi kotiin mutta hän ei tiedä miten hän pääsisi sinne.
Tääkin kirja oli hyvä. Tykkään siitä miten Ahern laittaa kirjoihin aina jotain "maagista", sellasta jota ei, tai minä en ainakaa usko, oikeasti ole. Niinkun tässä kirjassa tuo paikka, johon kaikki kadonnut päätyy. Oon ilonen että luin tän kirjan ja voin suositella tätä muillekin. Tää oli sellasta kevyttä iltalukemista, ei saanu mua ajattelemaan mitään henkeviä asioita niinkun esim. Lahja. Jos pitäs kouluarvosana antaa, se olis jotain 8 ja 9 väliltä.
Siinäpä muutama Cecelia Ahernin kirja noin lyhyesti. Ens kerralla jotain muuta, mutta varmasti tulossa lisää Cecelia Ahernin kirjojakin, ne on niin hyviä!:)
